Kaiken keskellä me kehitämme
Edellisessä hyvinvointialueen blogikirjoituksessa henkilöstöjohtaja Anu Rautiainen nosti esiin tällä hetkellä näkyvän ja tuntuvan muutosväsymyksen.
Kirjoitus päättyi siihen, että toimintatapoja kehittämällä, laadukkaalla johtamis- ja esihenkilötyöllä sekä ketterällä reaktioherkkyydellä pystymme vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan asettamiin palvelutuotannon haasteisiin ja rakentamaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueesta sellaista työpaikkaa, jonka palveluksessa on hyvä olla ja jonka palvelukseen halutaan tulla.
Jatkan kirjoituksessani samalla linjalla Anun kanssa, kehittämisjohtajan näkökulmasta.
Kun työtä on paljon, resurssit tuntuvat niukalta ja toiminta edellyttää silti jatkuvaa säästämistä ja muutosta, ei kehittämiselle aina riitä tarvittavaa aikaa, energiaa ja luovuutta. Toisinaan on vaikea edes ymmärtää, minkä takia kehitämme jatkuvasti, vaikka perustyö on tärkeintä. Kisaväsymys nostaa päätään etenkin kesälomien kynnyksellä ja sen on inhimillistä.
Selkeät tavoitteet
On tärkeää, että kehittämistyössä tavoitellaan jotain uutta tai sujuvampaa ja että se perustuu systemaattiseen ja suunnitelmalliseen toimintaan.
Motivaatiota on helpompi ylläpitää, jos tavoitteet ovat selkeät ja tiedämme mihin pyrimme. Tavoitteiden pilkkominen pienempiin osatavoitteisiin tuo tekemisen ja saavutukset näkyväksi jo matkan varrella. Onnistuminen pienemmissä tavoitteissa auttaa pyrkimään niiden isojen toteuttamiseen.
Hyvinvointialueet ovat olleet koko alkutaipaleensa kovassa muutoksessa ja säästöpaineissa. Uskon, että jos osaa iloita pienistä onnistumisista ja uusista ideoista, joilla voi helpottaa työtä tai parantaa palvelua, on myös kymmenien miljoonien säästöjen tavoittelu himpun verran vähemmän turhauttava. Liian usein kehittämisen tavoitteet ovat kuitenkin epämääräisiä ja täsmentyvät vasta matkan varrella. Edelleen melko tuoreiden hyvinvointialueiden kehittämistyö jatkuu vielä pitkään ennen vakiintumisen aikaa.
Vaikka hyvinvointialueen tuottavuusohjelma tavoittelee valtavia säästöjä, uskon että monet toimenpiteet tukevat jatkossa kuitenkin myös työtämme ja tekevät siitä mielekkäämpää ja sujuvampaa. Myös alueemme asukkaat hyötyvät siitä, että pystymme jatkossakin palvelemaan turvallisesti ja asiantuntevasti. Kun katson taaksepäin aikaan ennen hyvinvointialueen käynnistymistä, tunteista nousee pintaan järkytys. Mistä lähdimme liikkeelle ja miten sekaisin asiat olivat! Niin ne osin ovat edelleen, mutta eteenpäin on menty jatkuvasti ja isoinkin harppauksin. Kehitystä vain on vaikea nähdä arjen kiireen tai huonon asiakaskokemuksen keskellä.
Positiivinen asenne
On ehkä klisee, että positiivinen asenne auttaa ylläpitämään motivaatiota ja vaikuttaa yleensä myös ympärillä oleviin ihmisiin, työkavereihin ja asiakkaisiin positiivisesti. Välillä on hyvä pohtia, mitkä asiat ovatkin ihan hyvin. Pystymme tarjoamaan palveluita asiakkaillemme ammattitaidolla ja turvallisesti. Meillä on työtä, mikä ei ole itsestäänselvyys joka alalla. Alueellamme on kohtalaisen lyhyet välimatkat ja pyrimme jatkuvasti kehittämään palveluitamme tasalaatuisiksi ja alueellisesti yhdenvertaiseksi. Uskon, että positiivinen asenne itsessään auttaa kehittämään työtä, yhteishenkeä, palvelua ja asiakaskokemusta.
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on Suomen kolmanneksi pienin hyvinvointialue. Olen ylpeä siitä, että pienessä organisaatiossamme kehittäminen ja yhteistyö on ihan oikeasti sujuvaa. Ei kivutonta, mutta isompiin hyvinvointialueisiin verrattuna sujuvaa. Meillä kehitetään yli toimialojen ja ilman turhia muureja. Konsultoimme toisiamme ja lähes aina tiedämme, keneen olla yhteydessä asioiden edistämiseksi.
Armollisuus
Joskus epäonnistumme, mutta se ei tarkoita, että olemme epäonnistuneet kokonaan tai kaikessa. Joskus tuntuu, että tavoitteiden saavuttaminen on mahdotonta. Väitän, että meistä kaikista tuntuu joskus siltä. ”En osaa” tai ”en pysty” hiipii toisinaan ajatuksiin varmasti ihan jokaisella. Minä uskon, että pystymme. Uskon myös, että saavutamme tavoitteet ajallaan ja kehitämme parhaan kykymme mukaan palveluitamme, työtämme ja itseämme. Tehdään yhdessä parhaamme. Se riittää.
Kehitämme jatkuvasti digipalveluitamme, tiedolla johtamista, hyvinvointialueen omavalvontaa ja laatutyötä, asiakas- ja potilasturvallisuutta, palveluketjuja ja yhteistyörakenteita. Lisäksi toimintayksikkömme tekevät paljon sellaista kehittämistyötä, mistä emme kehittämispalveluissa edes tiedä. Kehittäminen on välillä vaikeaa ja haastavaa. Se vie aikaa myös muulta työltä. Silti se on innostavaa, mahdollistaa vaikuttamisen ja osallisuuden, sanoisinpa että vahvistaa myös yhteishenkeä ja yhteisten tavoitteiden kirkastumista.
Avoimuus
Avoimuudella teemme näkyväksi myös muille, mitä kaikkea teemme. Ja miten sen teemme. Läpinäkyvyys lisää osallisuutta sekä organisaatiossamme, mutta myös asiakkaille ja kuntalaisille. Ja uskon, että osallisuus on avain kaikista parhaaseen lopputulokseen.
Ihania kesäpäiviä ja leppoista oloa jokaiselle. Ollaan avoimia uusille ideoille ja oppimiselle taas kesälomien jälkeen.
Kirjoittaja
Katja Blomberg
Kehittämisjohtaja