Kaksikielisyys työpaikalla – enemmän kuin vain sanoja
Kaksikielisyys työpaikalla voi aluksi tuntua haasteelta, mutta käytännössä se avaa monia ovia sujuvampaan vuorovaikutukseen ja rikastuttaa työyhteisöä.
Kaksikielisyys edellyttää joustavuutta ja avoimuutta: kielellinen ymmärrys ei synny pelkästä sanavarastosta vaan myös työtoverin tuntemisesta ja halusta kohdata hänet. Työyhteisössä, jossa puhutaan sekä suomea että ruotsia, syntyy aitoja kohtaamisia ja luonteva tilanne vaihtaa kieltä – tai käyttää molempia kieliä limittäin.
Hankintatiimimme erityisasiantuntija Antton Johansson ja sihteeri Marina Forsström kertovat kokemuksistaan kaksikielisyydestä.
Marina puhuu työyhteisössä kaikille lähtökohtaisesti ruotsia, ja toinen voi vastata hänelle suomeksi. Tarvittaessa Marina vaihtaa keskustelun kokonaan suomen kieleen.
Antton on työyhteisön uutena suomenkielisenä jäsenenä päässyt kielikylpyyn ja ottamaan ruotsin kielen taitonsa aktiiviseen käyttöön. ”Aluksi ehkä vähän jännitin ruotsiksi puhumista. Ajattelin, että ehkä oppisin jonkun sanan, mutta yleensä kynnys puhua kieltä, jota ei osaa hyvin, on korkea. Tulee epävarmuus siitä, sanooko jotain väärin tai unohtaako jonkin sanan,” hän kertoo ennakkotunnelmistaan.
Marina kuvailee kaksikielisen keskustelun onnistuvan, kun toinen ei koe painetta olla täydellinen: ” ”Ruotsia puhumaan harjoittelevan täytyy kokea keskustelu helpoksi, eikä täydellisyyttä koskaan vaadita.” Tämä on kaksikielisessä ympäristössä ehkä kaikkein tärkein asenne.
Anttonin mukaan on erityisen arvokasta, että ihmiset uskaltavat puhua, vaikka kieli ei aina ole sujuvinta. ”Olen myös huomannut, että toiset uskaltavat puhua minulle enemmän ruotsia, kun huomaavat että ymmärrän,” hän kertoo. Tämä tukee juuri sitä aitoa kohtaamista ja yhteyden rakentumista, johon myös Marina uskoo. Kyse ei ole lauserakenteista, vaan halusta ymmärtää toista – tällainen päämäärä on tavoittelun arvoinen jokaisessa työyhteisössä.
Työpaikoilla, joissa kaksikielisyys on päivittäistä, muodostuu helposti luonteva tapa, jossa toinen puhuu toista ja toinen toista kieltä. Marina sanoo usein vaihtavansa ruotsista suomeen, jos huomaa kollegan kaipaavan tätä. Toisinaan voidaan myös käyttää niin kutsuttua ”sekakieltä”, jossa suomen- ja ruotsinkieliset sanat yhdistyvät tilanteen mukaan: ” Jos sekoitan itse puheeseen molempia kieliä, toinen voi huomata, että puheen ei tarvitse olla tietynlaista.” Tällöin molemmat saavat viestinsä perille ilman turhaa jännitystä siitä, muistavatko oikean sanan tai ilmaisutavan. Kynnys käyttää molempia kieliä madaltuu, kun tietää, ettei tarvitse jännittää virheitä tai sanavalintoja.
Moni kuitenkin kokee puhumisen olevan vaikeinta kielitaidon osa-alueista – ja ymmärtämisen kenties helpointa. Vieraalla kielellä puhumista ei voikaan oppia yksin, vaan se edellyttää keskustelukumppania. Epävarmuus nousee usein pintaan, jos tuntuu, ettei ole varma oikeista sanoista tai taivutuksista. Marinalla on erityinen taito saada toiset tuntemaan olonsa turvalliseksi: ”Marinan kanssa ei koskaan tule tyhmää oloa,” toteaa Antton. Tämä rohkaiseva asenne madaltaa osallistumiskynnystä ja rohkaisee myös aloittelijoita harjoittelemaan.
Toisaalta, kuten Marina muistuttaa, murteellisten ilmaisujen välttäminen voi vaatia jonkin verran kielenkäyttäjältä, mutta se osoittaa myös tahdikkuutta ja huomaavaisuutta: ”Yritän käyttää korrektia ilmaisua, ja välttää murresanoja.” Tämä tekee vuorovaikutuksesta sujuvampaa ja helpottaa yhteistä ymmärrystä.
Lopulta kaksikielisyyteen tottuminen työpaikalla tarkoittaa rohkeutta, avoimuutta ja toisten huomioimista. Kaksikielisyys ei ole ainoastaan kielitaito, vaan yhteisöllisyyttä ja arvokasta kanssakäymistä mahdollistava resurssi.
Kirjoittaja
Marina Forsström & Antton Johansson
Hankintasihteeri & Hankintojen erityisasiantuntija