Asiakas- ja potilasturvallisuusviikko: Lasten huomioiminen aikuisten palveluissa
Keskiviikkona 17.9.2025 vietettiin asiakas- ja potilasturvallisuuspäivää, joka on osa maailmanlaajuista potilasturvallisuuspäivää. Meillä hyvinvointialueella teemaviikko näkyi eri tavoin – erityisesti viestinnän kautta halusimme nostaa esiin turvallisen hoidon ja palvelun merkitystä. Tänä vuonna huomio oli erityisesti vastasyntyneiden ja lasten turvallisuudessa, sillä kansainvälisen potilasturvallisuuspäivän teema oli ”Turvallista hoitoa ja palvelua jokaiselle vastasyntyneelle ja lapselle”.
Laatupäällikön roolissa pidän äärimmäisen tärkeänä, että hyvinvointialueemme palveluissa varmistamme asiakkaidemme ja potilaidemme turvallisuuden kaikissa palvelun vaiheissa – aina ennaltaehkäisevästä työstä hoidon tai palvelun jälkeiseen seurantaan saakka.
Turvallisuus ei koske vain tiettyä asiakasryhmää tai elämäntilannetta, vaan sen on oltava läsnä jokaisessa kohtaamisessa, jokaiselle ikäryhmälle. Tämä ajattelu ulottuu jo syntymättömään lapseen – varmistamme turvallisuuden jo ennen kuin uusi elämä alkaa, ja jatkamme sen turvaamista heti syntymästä lähtien.
Turvallisuuden toteutuminen edellyttää jatkuvaa tarkastelua, yhteistyötä ja kehittämistä. Meillä on vastuu pitää huolta jokaisesta vauvasta vaariin, ja se on tehtävä laadukkaasti, yhdenvertaisesti ja inhimillisesti.
Entä silloin, kun lapsi ei olekaan varsinainen asiakas?
Jo opiskellessani sosiaalityötä pysähdyin pohtimaan, miten lapset huomioidaan palveluissa – ei vain heille suunnatuissa, vaan erityisesti niissä palveluissa, jotka on tarkoitettu aikuisille, kuten vanhemmille, sisaruksille tai muille läheisille.
Mielestäni on tärkeää kysyä: mitä tapahtuu lapsen näkökulmasta silloin, kun hän ei ole itse palvelun varsinainen vastaanottaja? Miten varmistamme, että lapsen tarpeet ja hyvinvointi eivät jää huomaamatta, kun kohteena onkin aikuinen asiakas?
Nämä kysymykset ovat seuranneet minua työelämään saakka. Olen usein pysähtynyt miettimään, kuinka voisimme järjestelmällisemmin ja tietoisemmin varmistaa, että lapset tulevat huomioiduiksi myös niissä tilanteissa, joissa he ovat mukana vain taustalla – sivustakatsojina, huolissaan olevina läheisinä tai arjessa mukana elävinä perheenjäseninä.
Lapsi ei jää tahallisesti unohduksiin – mutta mahdollisesti silti näkymättömäksi
Uskon vahvasti siihen, että ammattilaiset eivät tarkoituksella unohda lapsia palveluja tarjotessaan. Usein kyse ei ole välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että huomio kohdistuu ymmärrettävästi omaan ydintehtävään ja määriteltyyn asiakasryhmään. Näin toimiessa lapsi voi kuitenkin jäädä huomaamatta – erityisesti silloin, kun hän ei ole varsinaisesti mukana asiakkaan roolissa.
Tutkimukset osoittavat selvästi, että esimerkiksi vanhempien mielenterveyden häiriöt tai pitkäaikaiset somaattiset sairaudet voivat lisätä lasten riskiä sairastua itse myöhemmin, erityisesti mielenterveyden ongelmiin aikuisuudessa. Tästä syystä on tärkeää, että näemme lapset osana kokonaisuutta – myös silloin, kun emme työskentele suoraan heidän kanssaan.
Lapsen näkymättömyys ei ole merkki siitä, että hänellä ei olisi tarpeita – vaan siitä, että meidän tulee tehdä vielä enemmän työtä sen eteen, että hän tulee nähdyksi.
Lapsi on huomioitava myös aikuisen palveluissa – näin lainsäädäntö velvoittaa
Lainsäätäjä on selvästi halunnut varmistaa, että lapset eivät jää näkymättömiin silloin, kun aikuinen saa sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja. Lapsen tilanne on otettava huomioon erityisesti silloin, kun vanhemman toimintakyky on heikentynyt esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmien vuoksi. Tähän velvoittavat sekä sosiaalihuoltoa että terveydenhuoltoa koskevat lait.
Esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain säännökset edellyttävät, että työntekijä arvioi lapsen tarpeet ja ryhtyy tarvittaessa toimiin hänen hyvinvointinsa turvaamiseksi. Samoin terveydenhuollon ammattilaisten on kiinnitettävä huomiota siihen, miten aikuisen sairaus tai hoito vaikuttaa hänen huollettaviinsa, erityisesti lapsiin.
Kyse ei ole vain suosituksesta vaan selkeästä oikeudellisesta velvoitteesta. Lapsen etu ja hyvinvointi on huomioitava kokonaisvaltaisesti – myös silloin, kun varsinainen asiakas on aikuinen.
Pienillä teoilla suuria vaikutuksia
Kirjoituksellani haluan ennen kaikkea kannustaa jokaista ammattilaista pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan: onko omassa työssä varmistettu selkein prosessein ja seurannalla, että lapset tulevat huomioiduiksi myös aikuisten palveluissa?
Pienikin muutos toimintatavassa voi olla lapselle merkityksellinen ja parhaimmillaan ehkäistä ongelmia jo ennen kuin ne ehtivät syntyä.
Kirjoittaja
Rebecca Sjöholm
Laatupäällikkö