Verkostoista lisäarvoa?
Verkostoituminen on nykyään muotitermi. Siinä kun aikaisemmin puhuttiin tapaamisista, käytetään nykyisin termiä verkostoituminen. Tästä voi tehdä johtopäätöksen siitä, että kun on verkostoiduttu, niin käytössä on verkostoja, joiden pitäisi tuottaa omaan työhön lisäarvoa.
Pelastustoimessa kaksi tärkeintä verkostoa ovat pelastuslaitosten kumppanuusverkosto sekä HIKLU-verkosto.
Pelastuslaitosten kumppanuusverkostoon kuuluvat kaikki pelastuslaitokset, joilla kaikilla on yhtäläiset vaikuttamismahdollisuudet. Kumppanuusverkostoa johtaa pelastusjohtajien kokous, ja asioita valmistelee hallitus, jonka jäsenet vaihtuvat aina kahden vuoden välein. Kumppanuusverkostossa on viisi palvelualuetta; Hallinto ja tukipalvelut, pelastustoiminta, turvallisuuspalvelut, ensihoito sekä uusimpana varautuminen. Näiden palvelualueiden toimintaan osallistuvat kunkin hyvinvointialueen pelastuslaitoksen kyseessä olevan vastuualueen korkein viranhaltija, esimerkiksi Itä-Uudeltamaalta pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö, riskienhallintapäällikkö, ensihoitopäällikkö, varautumispäällikkö sekä hallintopäällikkö.
Mitä hyötyä pelastuslaitosten kumppanuusverkosto tuottaa Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen pelastuslaitokselle?
Verkoston palvelualueet tuottavat esimerkiksi ohjeita, jotta eri pelastuslaitokset toimisivat mahdollisimman samalla tavalla samantyyppisissä tilanteissa.
Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston lisäksi Uudenmaan alueen pelastuslaitokset ovat perustaneet HIKLU-verkoston. HIKLU-lyhenne tulee sanoista Helsingin- Itä-, Keski-, ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokset. Tämän verkoston juuret ulottuvat aina vuoteen 1995, jolloin Helsinki, Espoo sekä Vantaa aloittivat siihen aikaan ainutlaatuisen projektin, jossa paloautot ajoivat kuntarajojen yli tarkoituksenmukaisuusperiaatteella, ja joka tänä päivänä on itsestäänselvyys koko maassa.
HIKLU-yhteistyö on meille Uudenmaan pelastuslaitoksille myös tärkeämpää kuin pelastuslaitosten kumppanuusverkosto. Tämä johtuu pääsääntöisesti siitä, että toimimme suppeammalla maantieteellisellä alueella, ja muodostaahan Uusimaa käytännössä ison, yhteisen työssäkäyntialueen.
Muihin Uudellamaalla toimiviin verkostoihin verrattuna HIKLU-yhteistyöllä on yksi erityinen piirre, vaikutusvalta on yhtä suuri kaikilla, eli Helsingin pelastuslaitoksella sekä Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella on molemmilla ¼ ”valta”.
HIKLU-verkosto on kuten pelastuslaitosten kumppanuusverkosto jaettu vastuualueisiin, jotka tekevät sen varsinaisen työn. HIKLU-verkosto on mm. johtanut Uudenmaan alueellisen riskianalyysin tekoa, olemme hankkineet yhteistä kalustoa jne. Olemme myös sopineet, että tarvittaessa nimeämme yhteisiä edustajia kansallisiin työryhmiin, jotta ei kaikkien tarvitse osoittaa niihin henkilöstöä, joka on pienen pelastuslaitoksen kannalta erinomainen vaihtoehto.
Kantavana ajatuksena verkostojen käytöllä on koko ajan ollut se, ettei jokaisen pelastuslaitoksen tarvitse yksin tehdä esimerkiksi ohjetta, jonka meidän kuuluu tehdä, vaan on helpompi ja tehokkaampaa tuottaa se yhdessä. Eli yhden hengen panostuksella saamme neljän henkilön tuoton. Tämä on mielestäni erinomaisen kustannustehokasta!
Luonnollisesti verkostoissa toimiminen ei ole ongelmatonta. Pahimmillaan se on kuten varmasti kaikki olemme kokeneet ryhmätöissä, joku tekee kaikkien puolesta, ja toiset tuottavat vähemmän. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan erityisesti HIKLU-yhteistyössä on pääsääntöisesti rautaisia ammattilaisia, jotka tekevät töitä yhdessä suurella sydämellä. Suosittelen!
Kirjoittaja
Peter Johansson
Pelastusjohtaja