Sotepe on ihmisten kohtaamista ja avun antamista
Kun organisaatiolla on ikää vajaat puolitoista vuotta, moni asia on vielä lapsenkengissä. Koko olemassaolomme ajan olemme rakentaneet uutta ja monta asiaa olemme luoneet aivan tyhjästä.
Hyvinvointialueen arjen pyörittäminen edellyttää monenlaista asiantuntijuutta.
Toiminnan ydin on sotepe-ammattilaisten käsissä. Heidän lisäkseen organisaatiossa tarvitaan iso joukko ammattilaisia, jotka varmistavat ydintoiminnan toimintaedellytykset. Sellaisia, kuten vaikkapa ICT-infran ymmmärtäjät, talouden tasapainottajat, kiinteistöjen ja siisteyden ja ruokapalveluiden ylläpitäjät, ammattitaitoiset viestijät, hallinnon ja pykälien osaajat, hankintojen asiantuntijat sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan edelläkävijät.
Meille HR:ssäkin löytyy oma roolimme – ei pelkästään palvelussuhteen säädösten ja sopimusten tulkitsijoina, vaan myös osaamisen edistäjinä, rekrytointien ammattilaisina, työkyky- ja työhyvinvointijohtamisen asiantuntijoina, työsuojelun ja yhteistoiminnan varmistajina sekä ennen kaikkea esihenkilötyön rinnallakulkijoina.
Sotepe-uudistuksen rakentamisprosessi oli pitkä, ja nyt ilmassa alkaa olla muutosväsymystä. Se näkyy työssä jaksamisen ongelmina: sairauspoissaoloina, työkykyongelmina ja runsaina työkykyneuvotteluina. Mielenterveyteen liittyvät pulmat ovat mittavia, samoin tuki- ja liikuntaelinongelmat. Ilmiö on yhteiskunnallinen, ja tutkijat (mm. Vasankari, 2023) ovat todenneet, että Suomessa ei tätä menoa ole tulevina vuosikymmeninä vaativissa fyysistä kuntoa edellyttävissä tehtävissä juurikaan yli 50-vuotiaita. Työkykyennusteet ovat jo pitkään kertoneet, että vain yhdellä prosentilla (!) tämän hetken parikymppisistä hoitoalan opiskelijoista tulee olemaan työn edellyttämä fyysinen kestävyyskunto 50-vuotiaana (LIKES, 2019).
Luvut ovat hurjia, ja työnantajalle tämä tulee olemaan iso haaste. Jotta hyvinvointialueena pystymme turvaamaan tulevaisuudessakin vastuullemme annetut palvelut, kaikki työikäiset pitäisi pystyä pitämään työelämässä mukana.
Toki jokainen olemme yksilöinä vastuussa omasta työelämäkelpoisuudestamme ja voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen, millä tavalla terveyttämme edistämme. Aina elämä ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä, ja eteen voi tulla omista valinnoista riippumattomia yllätyksiä. Kun työkyky pettää, työnantajalla on oltava asianmukaiset toimintaprosessit. Omilla panostuksillaan työnantaja voi ohjata ja mahdollistaa sellaisia ratkaisuja, jotka edistävät työkykyisyyttä myös ennalta. Esimerkiksi liikunnan edistäminen työpaikoilla parantaa tutkitusti mielenterveyttä, koettua työkykyä ja työn tuottavuutta (Ervasti ym. 2022). Käytännön tekoina tämä voi näkyä vaikkapa siten, että työnantaja kannustaa kävelykokouksiin ja työn tauottamiseen.
Työhyvinvoinnin edistäminen ei välttämättä tarkoita kuitenkaan pelkkää jumppaa ja humppaa – se voi tarkoittaa vaikkapa sitäkin, että muistutellaan hyvästä työergonomiasta. Kaiken kaikkiaan kyse on varsin laajasta ja vaikuttavasta kokonaisuudesta, jolla on myös iso taloudellinen arvo. Kevan avainluvut kertovat, että me Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella voisimme säästää lähes miljoona euroa vuosittain, jos työkykyjohtamisemme olisi samalla tasolla kuin parhaiten onnistuneessa verrokkiorganisaatiossa.
Me Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella olemme koko olemassaolomme ajan panostaneet aktiivisesti esihenkilöidemme työkyky- ja työhyvinvointijohtamiseen. Olemme mukana Kevan Kestävää työelämää -hankkeessa, jonka keskeisenä tavoitteena on juurruttaa nämä osa-alueet luontevaksi osaksi arjen esihenkilö- ja johtamistyötä. Muitakin toimenpiteitä olemme käynnistäneet. Ennen kaikkea haluamme herätellä tietoisuutta asiasta, ja samalla tarjota esihenkilöille konkreettisia työvälineitä työkyky- ja työhyvinvointijohtamisen arkityöhön.
Toimintatapoja kehittämällä, laadukkaalla johtamis- ja esihenkilötyöllä sekä ketterällä reaktioherkkyydellä pystymme vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan asettamiin palvelutuotannon haasteisiin ja rakentamaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueesta sellaista työpaikkaa, jonka palveluksessa on hyvä olla ja jonka palvelukseen halutaan tulla.
Kirjoittaja
Anu Rautiainen
Henkilöstöjohtaja